Hommat on rullaillu tässä eteenpäin hitaasti mutta varmasti, ja 42 päivän päästä koittaa lähtö kauas pois täältä masentavalta Suomen maalta! Eli 1.12 Helsinki-Vantaalta itkujen saattelemana vihdoin alkaa mun kauan odotettu Amerikan seikkailu. Voi kun voiskin vaan skipata ton päivän, tai vaikka vaan olla jo lentokoneessa matkalla.. Heh en siis kovin innolla noita itkusia hyvästejä odottele! Voi myös olla että lentojen jälkeen tulee melkosen kiinnostavaa stooria koska oon elämäni aikana lentänyt kerran pikkusena vauvana ja ymmärrettävästi en kyseisestä reissusta kovin paljoa muista.. Saas nähä miten hyvin (tai huonosti) onnistun lentokentillä säheltään! Vähän kokeneempi matkaseura vois auttaa asiaa kummasti, kuten myös suora lento..
Tänään oli jännä päivä! Viideltä pirteenä (not) heränneenä junalla matkasin Helsinkiin tähän kuuluisaan viisumihaastatteluun josta monessa muussakin blogissa on stooria. Tosiaan ihan näin ensimmäiseks sanon että haastatteluun menevät, pelko pois! Oli meinaan sen verran iisi homma kyseessä kunhan vaan kaikki tarvittavat paperit muistaa ottaa mukaan. Mulla onneks kaikki paperit oli messissä ja ilmeisesti hakemuskin täytetty suht oikein sekavista ohjeista huolimatta. Hakemus ei ollu niinkään vaikee täyttää, mutta mun järjestön ohjeet ei ollut mitkään maailman selkeimmät niin ainakin yhden kohdan laitoin väärin jonka tietysti huomasin vasta sen jälkeen kun hakemus oli jo lähetetty.. Maksun maksamisesta olin kuullu et ois vähän hankalaa, mutta melko simppeli homma kyllä mun mielestä!
Haastis siis oli varattu 8.35, ja 8.20 olin jo konsulaatin ovella jännittyneenä venailemassa että millon kehtaan soittaa summeria ja mennä sisään. Hetken mietin et oonko mä nyt oikeesti oikeessa paikassa, koska kyseessä on siis ihan tavallinen kerrostalon ovi! Ovelle tuli onneks monta muutakin oottelemaan, ja menin sitten puoli yhdeksän aikoihin muiden mukana sisään. Seurasin muita käytävän päätyyn ja siitä sit vitoskerrokseen johon jäätiinkiin porukalla venailemaan about kymmeneks minuutiksi. Sit pyydettiin passit, ja suljettiin ovi. Sieltä ruvettiin kuuluttamaan sukunimellä sisään, olin onneks kolmantena vuorossa! Sit kun sisään pääsi niin heti oven takana on turvatarkastus, johon jätettiin kaikki tavarat ja mukaan saa siis vain paperit läpivalasun jälkeen. Sieltä odotushuoneeseen (joka oli paaaljon pienempi kun kuvittelin!) jossa hetken rupattelin sevis-maksusta englanniks jonkun miekkosen kanssa, kunnes huudettiin ekalle luukulle. Siellä annoin paperit, ja sit taas takas odottamaan. Yllätyin muuten siitä että palvelua sai suomeks kaikilla muilla pisteillä paitsi viimesellä luukulla! Tokalle luukulle huudettiin, ja annettiin sormenjäljet. Heh fiksuna tyttönä koitin ensin tarjota siihen laitteeseen kaikkia viittä sormee kerralla, hups.. Sit taas oottamaan, kolmannelle luukulle tajusin mennä kahden huutelun jälkeen koska en ihan tajunnu että sieltä mun sukunimeä englanniks väännettynä huudettiin.. Siellä sit kysyttiin että millasta lastenhoitokokemusta on, missä perhe asuu ja ootko valmistunut. Vikan kysymyksen aikana jäädyin ihan totaalisesti, koska se kysy että have you graduated from high school, ja meikäläinenhän rupee miettimään et mikä hemmetti oli ammattikoulu englanniksi.. Hetken aikaa siinä mietin kunnes sanoin että i'm sorry ja täti kysyy uudestaan että have you graduated ja sain sönkättyä että yes. Siitä hämmentyneenä tädin seuraavat sanat meni ihan totaalisesti ohi ja sain kuunneltua vaan että viisumi tulee postissa, thank you. Olin että joo tässäkö tää oli, ja hämmentyneenä lähin takas turvatarkastusta kohti ja sain narikasta tavarani ja lähin kiirehtimään rautatieasemaa kohti että kerkeen junaan. Tässä vaiheessa kello oli siis 9.05, eli aikaa haastattelussa meni about 35 minuuttia josta tosiaan itse haastattelua about 5 min. Olin aika yllättyny että se olikin noin simppeli homma, enkä onnistunu sen suurempia sähläämään niinkun mulla virallisissa tilanteissa on tapana..
Nyt on siis ehkä kaikista stressaavin asia hoidettu, ja enää on jäljellä pikkujuttuja kuten hammaslääkäri (yksityisellä koska viime tippaan jäi.. ei sinänsä yllätä!) jonka varailin torstaiksi. Sen lisäks huoneen tyhjennys laatikoihin ja siitä varastoon, piilareiden tilaus, käsimatkatavaroihin otettavan laukun osto, kansainvälinen ajokortti, loput tuliaiset, vikat rokotukset, puhelinliittymän muuttaminen ja muita juttuja!
Siinä tarina viisumihaastiksesta, ei ehkä ihan pähkinänkuoressa mutta vähän tiivistettynä kuitenkin! Varmasti jäi mainitsematta juttuja mistä vois olla hyötyä mahdollisille tuleville au paireille ketkä tätä nyt sattuis eksyä lukemaan, mutta The walking dead oottelee houkuttelevana katsomaan.
Ennen lähtöä saattaa tekstiä tulla aika harvakseltaan, koska aiheet nyt on aika vähissä vielä tässä vaiheessa, mutta lähdön jälkeen kyllä yritän parhaani kirjotella monta kertaa viikossa!
